Armolahjat

Pyhä Henki jakaa kullekin armolahjoja, mutta ei kaikille samoja lahjoja. Armolahjoja on monia.


1. Kor. 12:1, 4-12, 28-30

Mutta mitä hengellisiin lahjoihin tulee, niin en tahdo, veljet, pitää teitä niistä tietämättöminä.

Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama;

ja seurakuntavirat ovat moninaiset, mutta Herra on sama;

ja voimavaikutukset ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama.

Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi.

Niinpä saa Hengen kautta toinen

viisauden sanat, toinen

tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta; toinen saa

uskon samassa Hengessä, toinen taas

terveeksitekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä; toinen

lahjan tehdä voimallisia tekoja; toinen

profetoimisen lahjan, toinen

lahjan arvostella henkiä; toinen

eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas

lahjan selittää kieliä.

Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo.

Sillä niinkuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis, niin on Kristuskin;

Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia

apostoleiksi, toisia

profeetoiksi, kolmansia

opettajiksi, sitten hän antoi

voimallisia tekoja, sitten armolahjoja

parantaa tauteja,

avustaa,

hallita,

puhua eri kielillä.

Eivät suinkaan kaikki ole apostoleja? Eivät kaikki profeettoja? Eivät kaikki opettajia?
Eiväthän kaikki tee voimallisia tekoja?

Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki
kykene niitä selittämään?


Room. 12:4-8, 13

Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä,

niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä;

ja meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, mikä meille on annettu; jos jollakin on

profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on;

Jos virka, pitäköön virastaan vaarin; jos joku

opettaa, olkoon uskollinen opettamisessaan;

jos kehoittaa, niin kehoittamisessaan; joka

antaa, antakoon vakaasta sydämestä; joka on

johtaja, johtakoon toimellisesti; joka

laupeutta harjoittaa, tehköön sen iloiten.

Pitäkää pyhien tarpeet ominanne; harrastakaa vieraanvaraisuutta.

Ihmiset arvostavat toisia lahjoja enemmän kuin toisia, mutta halvempiarvoinen saa suuremman kunnian.


1. Kor. 12:22-25

Päinvastoin ne ruumiin jäsenet, jotka näyttävät olevan heikompia, ovat välttämättömiä;

ja ne ruumiin jäsenet, jotka meistä ovat vähemmän kunniakkaita, me verhoamme sitä kunniallisemmin, ja niitä, joita häpeämme, me sitä häveliäämmin peitämme;

mutta ne, joita emme häpeä, eivät sitä tarvitse. Mutta Jumala on liittänyt ruumiin yhteen niin, että antoi halvempiarvoiselle suuremman kunnian,

ettei ruumiissa olisi eripuraisuutta, vaan että jäsenet pitäisivät yhtäläistä huolta toinen toisestaan.

Ilman rakkautta armolahjoista ei ole mitään hyötyä.


1. Kor. 13:2
Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.

Vaikka jollakin on profetoimisen armolahja, hänen profetoimisessaan voi olla astian makua eikä se ole täydellistä.


1. Kor. 13:9
Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.

Profeetan puhe pitäisi arvostella.


1. Kor. 14:29-31

Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, ja muut arvostelkoot;

mutta jos joku toinen siinä istuva saa ilmestyksen, vaietkoon ensimmäinen.

Sillä te saatatte kaikki profetoida, toinen toisenne jälkeen, että kaikki saisivat opetusta ja kaikki kehoitusta.


1. Tess. 5:20-21

profetoimista älkää halveksuko,

mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on;

Armolahjat on tarkoitettu käytettäväksi toisten hyväksi ja seurakunnan rakennukseksi eikä piilossa pidettäväksi tai vain omaksi hyödyksi.


1. Kor. 14:3-4, 26

Mutta profetoiva puhuu ihmisille rakennukseksi ja kehoitukseksi ja lohdutukseksi.

Kielillä puhuva rakentaa itseään, mutta profetoiva rakentaa seurakuntaa.

Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi.


Ef. 4:11-12

Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi,

tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen,

Kielillä puhuva puhuu Jumalalle eikä se rakenna seurakuntaa ellei joku osaa selittää.


1. Kor. 14:2, 5, 9, 27-28

Sillä kielillä puhuva ei puhu ihmisille, vaan Jumalalle; ei häntä näet kukaan ymmärrä, sillä hän puhuu salaisuuksia hengessä.

Soisin teidän kaikkien puhuvan kielillä, mutta vielä mieluummin soisin teidän profetoivan; sillä profetoiva on suurempi kuin kielillä puhuva, ellei tämä samalla selitä, niin että seurakunta
siitä rakentuu.

Samoin tekin: jos ette kielellänne saa esiin selvää puhetta, kuinka voidaan sellainen puhe ymmärtää? Tehän puhutte silloin tuuleen.

Sentähden rukoilkoon se, joka kielillä puhuu, että hän taitaisi selittää.

Sillä jos minä rukoilen kielillä puhuen, niin minun henkeni kyllä rukoilee, mutta ymmärrykseni on hedelmätön.

Jos kielillä puhutaan, niin puhukoon kullakin kertaa vain kaksi tai enintään kolme, ja yksi kerrallaan, ja yksi selittäköön;

mutta jos ei ole selittäjää, niin olkoot vaiti seurakunnassa ja puhukoot itselleen ja Jumalalle.

Siirry sivun alkuun